LUE LISÄÄ SPINESTÄ

  

  • Kehontuntemuksen yhteys selän ja niskan alueen kivuissa. (25.8.2019)


    Kehontuntemuksen yhteys selän ja niskan alueen kivuissa


    Mielemme ja kehomme keskustelevat jatkuvasti keskenään. Keho lähettää aivoille taukoamatta tietoa siitä, mitä tapahtuu ja missä mennään. Aivot taas lähettävät keholle viestejä toimintaviestejä joko ennakoivasti tai vastineena tapahtumille. Osa näistä viesteistä jää aivoissa kauas tietoisuuden alapuolella, ja hyvä niin. Voimme keskittyä ajattelemaan muita olennaisuuksia. Olisi häiritsevää, jos työhön keskittyessämme tietoisuuteen pomppaisi kehon viesti verenpaineestamme tai erilaisten hormonien tai entsyymien pyörimisestä kropassamme. Tai jos koko ajan näkisit nenäsi selkeästi törröttävän siinä silmien välissä.

    Joitain kehon viestejä olisi kuitenkin tärkeä ottaa vastaan esimerkiksi liikkuessamme tai töitä tehdessämme, kuten kehomme liikkeeseen, asentoihin ja kosketukseen liittyviä viestejä. Kipu voi tässä tapauksessa hyvin häiriköivä aistimus. Pitkään jatkuneena se saattaa vaikuttaa kehomme ja mielemme väliseen kommunikointiin, jolloin ikään kuin osa viesteistä muuttuu epäselviksi tai jopa virheellisiksi. Tässä artikkelissa on tarkoitus kartoittaa kivun myötä tapahtuvia aistimuksien häiriöitä ja sen mahdollisia vaikutuksia sekä syntyperiä.


    Mistä on kyse?


    Useampien tutkimuksien mukaan kykymme aistia esimerkiksi pään ja kaularangan tai alaselän liikettä tai asentoa voi kivun myötä osalla yksilöistä heikentyä (1,2,5,6). Eli kun esimerkiksi kurottelemme varpaisiin tai nostamme jotain, emme osaa sanoa millaisessa asennossa selkämme on. Samoin esimerkiksi näyttöpäätetyötä tai vaikkapa kuormittavaa yläraajojen työtä tehdessä emme osaa aivan sanoa, missä asennossa päämme, niskamme tai alaselkämme on. Tähän monesti liittyy myös kyky hallita näiden alueiden liikettä: pyydettäessä liikuttamaan rankaa tai päätä tietyllä tavalla, emme osaa hallita liikettä haluamallamme tarkalla tavalla. Esimerkiksi emme tunnista, kun selkämme pyöristyy liikkeen aikana. Tätä haastetta liikuttaa tiettyä osaa kehostamme ja tunnistaa sen liikettä kutsutaan liikekontrollin häiriöksi. Liikekontrollin häiriöitä, niiden tunnistamista ja kuntoutusta ovat erikseen käsitelleet hieman varioidusti muun muassa Luomajoki (18), Lehtola (17), Sahrmann (19), O’Sullivan (20) ja Comeford ja Mottram (21). Rikkonainen ja epäselvä kommunikaatio kehon ja aivojen välillä voi olla yksi syy liikekontrollin häiriön syntyyn.


    Häiriintyneet kehon viestit voivat näkyä myös aivojen muodostamassa kehonkuvassamme sekä muiden aistimuksien tulkinnassa (7,8,12). Ilmiö havaitaan nimittäin esimerkiksi kosketuksessa, eli niin sanottujen taktiilisten aistimusten tulkinnassa. Tätä voidaan tutkia muun muassa kaksipiste-erottelulla. Testissä kartoitetaan yksilön kykyä tuntea kaksi erillistä terävähköä kosketusta niiden ollessa mahdollisimman lähellä toisiaan. Useat kaksipiste-erottelua toteuttaneet tutkimukset ovat havainneet, että etenkin alaselkäkipuisilla tämä kosketusaistimus on muuttunut epätarkaksi: kahden pisteen tulee olla huomattavasti kauempana toisistaan, jotta ne tunnetaan erillisinä pisteinä verrattuna terveisiin koehenkilöihin. (8,12) Myös niska-hartiaseudun kivuissa on alustavaa näyttöä mahdollisista häiriöistä, mutta tämä näyttö kaipaa vahvistusta (7). Tämä ei niinkään ole ongelma ihossa tai kosketuksen tuntemisessa, vaan kuten alla vielä laajennamme, on kyse enemmän aivojen luomasta kokemuksesta (22). Tähän liittyen, kun selkä- tai niskakipuisia ihmisiä pyydetään piirtämään oma selkänsä tai niskansa, on tässä piirroksessa usein havaittavissa selkeää epäsymmetriaa ja vääristyneisyyttä: piirrämme kipeän puolen selän eri muotoisena, kuin se oikeasti on. Koemme siis selkämme olevan poikkeuksellisen muotoinen, kun siihen sattuu.


    Mikä tässä mahtaa olla syynä? On mahdollista, että esimerkiksi koettu kipuaistimus on niin dominoiva ja tärkeä, että muut aistijärjestelmien viestit jäävät sen varjoon. Kuvittele niin voimakas ääni, että se kiinnittää pakostakin huomiosi. Viesti voi myös olla niin tärkeä, että kuulet sen paremmin muiden joukosta ja kiinnität siihen automaattisesti huomiota. Lisäksi esimerkiksi Moseley ja Vlaeyen (13) ehdottivat, että kivulta suojautuminen on riittävän pitkään ollut ylikorostunutta, joka on johtanut aistiärsykkeiden karkeampaan ja epätarkempaan tulkitsemiseen: luemme siis tulevia aistiärsykkeitä herkemmin kivuksi, vaikka kyse ei
    välttämättä ole kivusta vaan harmittomasta tiedosta kehon liikkeestä tai siihen kohdistuvasta kosketuksesta. Tähän liittyvät myös muutokset aivojen keskustelevissa hermoverkostoissa. Kivusta johtuva vähäisempi tai karkeampi käyttö on myös voinut aiheuttaa eräänlaista poisoppimista aivoissa. Aivojen kyky hahmottaa kehoa on voinut heikentyä turvallisen toiminnan oppimisen ja kivulta suojelun seurauksena. Kipeä alue sisältää kehonkuvassamme nyt paljon vähemmän yksityiskohtia.

    Miksi tällä kaikella on merkitystä?


    Kipu ja uskomuksemme kivusta voivat johtaa kehon liialliseen suojaamiseen, jäykkyyteen tai hallinnan puutteeseen. Tämä näkyy muutoksina arjen liikkumisessa, kun liikemallit, liikestrategiat ja lihaksien yhteistoiminnot, eli synergiat muuttuvat (9–11). Eli toisin sanoen muutamme tapaamme liikkua ja käyttää lihaksiamme. Tämä taas voi johtaa tilannetta pahentaviin, eli maladaptiivisiin muutoksiin toiminnassamme. Aluksi kivulta suojautuminen ja liikkumisen mukauttaminen on luonnollista. Mutta pitkään jatkuneena suojelutila voi jäädä päälle, emmekä enää joko osaa tulkita kehostamme tulevia viestejä riittävän tarkasti, tai sitten tulkitsemme niitä väärin. Tämä taito on kuitenkin harjoitettavissa ja sen vaikutukset voivat levitä huomattavasti liikekontrollin paranemista laajemmalle. Tällaisessa tapauksessa hyödyllistä olisi oppia kuuntelemaan ja tunnistamaan kehosta tulevia viestejä sen asennosta ja liikkeestä kivun ympärillä. Kipu, etenkään pitkittynyt kipu ei kuitenkaan usein ole vaaran ja vaurion merkki, vaan voi olla epäselvä viesti vanhasta vaivasta. Liika liikepelko, jännittyneisyys ja varovaisuus voi viedä pois kykyämme tuntea keho sellaisena kuin se on. Liikekontrollin harjoittelu voi kuitenkin toimia myös virallisena kivun kuntoutuksena, ja sen on osoitettu usein toimivan kuntoutusmenetelmänä esimerkiksi alaselkäkivussa. (14,15,16,17) Tutkimustuloksia tulkitessa tulee huomioida, että liikekontrolliharjoitteet ovat useissa tutkimuksissa harvoin yksilöllistettyjä, sen sijaan samaa reseptiä on käytetty kaikille.


    Valmentajan tai fysioterapeutin on syytä ymmärtää, että alaselkäkipuiselle tai niskakipuiselle liikkeitä tai asentoja ohjattaessa henkilö saattaa tarvita tavallista enemmän sanallista, visuaalista tai kosketuksellista ohjausta. Liikemallien ja asentojen aistiminen voi vaatia enemmän harjoittelua. Osa vaadituista liikkeistä voi myös olla liian haastavia, jolloin harjoitteissa tulee olla varaa mahdollisille regressioille. Lisäksi yksilön motoriikka voi kivusta ja sen pelosta tai välttelystä johtuen olla muuttunutta, joka johtaa tiettyjen lihasten korostuneeseen tai hillittyyn aktiivisuuteen. Kuten yllä mainittu, osaa ihmisistä liikekontrollin harjoitteet voivat suoranaisesti auttaa kuntoutumisessa, mutta monesti vaikutukset voivat myös olla epäsuoria. Kun palautamme kehollemme kyvyn kommunikoida tarkemmin mielemme kanssa, voi liike vapautua, epävarmuus toimia vähentyä ja kipu lieventyä.


    Lähteet ja jälkihuomiot:


    (On syytä huomauttaa, ettei liikekontrollin häiriötä tai aistihäiriöitä löydy kaikilta kipupotilailta (1,4,6). Kipu on hyvin monimutkainen ilmiö, eikä kaikkia yksilöitä voida laittaa samanlaiseen muottiin. Liikekontrollin häiriöt eivät myöskään automaattisesti liity kiputilaan tai pysty sitä ennustamaan. Monet muut biologiset vaikuttajat kuin myös psykososiaaliset tekijät, kuten henkinen jaksaminen, hyvinvointi, uni sekä stressi voivat vaikuttaa kipuun sekä aistimusten tulkintaan.)

    - Ville Vilén


    1. de Vries, J. ym. 2015. Joint position sense error in people with neck pain: A systematic review
    2. Stanton, T. ym. 2016. Evidence of Impaired Proprioception in Chronic, Idiopathic Neck Pain: Systematic Review and Meta-Analysis
    3. Meisingset, I. ym. 2015. Evidence for a general stiffening motor control pattern in neck pain: a cross sectional study
    4. Quartey, J. ym. 2019. Comparative joint position error in patients with non-specific neck disorders and asymptomatic age-matched individuals
    Ville Vilén, 8/2019
    5. Osthoff, R. ym. 2015. Measuring lumbar reposition accuracy in patients with unspecific low back pain – Systematic Review and Meta-analysis
    6. Tong, M. 2017. Is There a Relationship Between Lumbar Proprioception and Low Back Pain? A Systematic Review With Meta-Analysis
    7. Moreira, C. ym. 2017. Do patients with chronic neck pain have distorted body image and tactile dysfunction?
    8. Nishigami, T. ym. 2014. Are tactile acuity and clinical symptoms related to differences in perceived body image in patients with chronic nonspecific lower back pain?
    9. Sung, W. ym. 2019. Individuals With and Without Low Back Pain use Different Motor Control Strategies to Achieve Spinal Stiffness During the Prone Instability Test
    10. Liew, B. ym. 2018. The influence of musculoskeletal pain disorders on muscle synergies—A systematic review
    11. van Dieen, J. Flor, H. Hodges, P. 2017. Low-Back Pain Patients Learn To Adapt Motor Behavior With Adverse Secondary Consequences
    12. Meier, R. Iten, P. Luomajoki, H. 2019. Clinical assessments can discriminate altered body perception in patients with unilateral chronic low back pain, but not differences between affected and unaffected side
    13. Moseley, L. Vlaeyen, J. 2015. Beyond nociception: the imprecision hypothesis of chronic pain
    14. Martin-Gomez, C. 2019. Motor control using cranio-cervical flexion exercises versus other treatments for non-specific chronic neck pain: A systematic review and meta-analysis
    15. Luomajoki, H., Bonet Beltran, M. Careddu, S. Bauer, C. 2018. Effectiveness of movement control exercise on patients with non-specific low back pain and movement control impairment: A systematic review and meta-analysis
    16. Individualized Low-Load Motor Control Exercises and Education Versus a High-Load Lifting Exercise and Education to Improve Activity, Pain Intensity, and Physical Performance in Patients With Low Back Pain: A Randomized Controlled Trial
    17. Lehtola, V. ym. 2016. Sub-classification based specific movement control exercises are superior to general exercise in sub-acute low back pain when both are combined with manual therapy: A randomized controlled trial.
    18. Luomajoki, H. 2018. Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt – Testit ja harjoitteet selän, niskan, olkapään sekä alaraajan toiminnallisiin ongelmiin
    19. O’Sullivan, P. 2005. Diagnosis and classification of chronic low back pain disorders: maladaptive movement and motor control impairments as underlying mechanism.
    20. Sahrmann, S. 2001. Diagnosis and Treatment of Movement Impairment Syndromes
    21. Comeford, M. Mottram, S. 2012. Kinetic Control: The Management of Uncontrolled Movement
    22. Wand, B. ym. 2010. Tactile thresholds are preserved yet complex sensory function is impaired over the lumbar spine of chronic non-specific low back pain patients: a preliminary investigation

      Takaisin
 
 
SPINE METODI      info@spinemetodi.fi      www.spinemetodi.fi